Eilen kävimme retkellä Laviniumissa. Paikka on aivan rannikolla ja rauniot (so. ne, jotka ovat kaivettu esille, mm. alttareita ja ns. Aeneaan heroon) sijaitsevat korkeuseroiltaan hyvin mitättömällä alueella, joten muutos Rooman paikoin kakofonisesta raunioidentarkastelumiljööstä rauhalliseen merituulen sävyttämään niittyyn kelpasi mainiosti ainakin itselleni.
Laviniumin museo sen sijaan oli kaksijakoisempi kokemus. Minerva Tritonian patsaan lisäksi muukin näyttelyesineistö oli erinomaista – lähinnä kaikenlaisia terrakottaisia votiiviesineitä – mutta joka puolelta hyökkäävä multimediavyöry (jonka tarkoitus oli ilmesesti luoda museoon tunnelmaa ja esitellä esineistöä) oli musiikki-installaatioineen ja audiovisuaalisine ”opetusfilmeineen” vähän liikaa. Jopa museolle johtavan pikkutien puihin oli kiinnitetty kovaäänisiä, joista kuului syvällä miesäänellä luettua Aeneista..
Retken loputtua kävin vielä kirjakauppakierroksella, mukaan tarttui tragediafragmentteja ja draamateoriaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti