sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Prologi

”οἶδ' ἐγὼ φεύγοντας ἄνδρας ἐλπίδας σιτουμένους.”
- Aiskhylos, Agamemnon 1668 (”Minä tiedän maanpakolaismiesten ruokkivan itseään unelmilla.”)

Suomen Rooman-instituutti järjestää muutamanlaisia opiskelijoille suunnattuja kursseja. Tässä blogissa kirjoittelen ajatuksia tieteelliseltä kurssilta (15.2 - 15.5.2010) keskittyen lähinnä antiikintutkimuksen opettelemiseen, mutta varmaankin jotain irtoaa myös muusta arjesta.

Vähän johdantoa..

Opiskelen viidettä vuotta Turun yliopistossa kreikkalaista filologiaa (sivuaineina luen latinaa, kirjallisuustiedettä ja klassillista arkeologiaa). Antiikin ilmiöistä kreikkalainen tragedia on kaikkein lähimpänä sydäntäni, mutta toki ”kaikki antiikkiin liittyvä on mielestäni erittäin mielenkiintoista”.

Italiassa olen käynyt aiemmin kolmasti: lapsena lomalla Sisiliassa, 2007 Suomen Ateenan-instituutin ja Rooman-instituutin järjestämällä seitsenviikkoisella antiikintutkimuksen johdantokurssilla ja 2009 elokuussa neljän viikon verran Villa Lantessa graduani työstäen. Kurssi on siis kolmas asuinkertani Lantessa, jonne onkin hauska taas palata, mikäs sen inspiroivampi työympäristö. Ainoa huono puoli taitaa olla pitkä etäisyys Suomeen ja asioihin, joita Suomesta jää kaipaamaan.

Muita kurssilaisia on itseni lisäksi kuusi, joista kaksi on minulle entuudestaan tuttuja johdantokurssilta. Katariina Mustakalliota (kurssin ja Rooman-instituutin johtajaa) en tunne entuudestaan muuten kuin julkaisujensa kautta. Kävin kyllä kuuntelemassa roomalaista sukupuolijärjestelmää käsitelleen Paideia-luennon edellisvuonna ja vaihdoimme pari sanaa Lanten kirjastolla viime elokuussa, mutta siinäpä se.

Opintotukikuukauteni loppuivat syksyllä ja olen koko lukuvuoden ollut päivätöissä, kärvistellen sitä, että on ollut mahdotonta antaa opiskelemiselle niin paljon aikaa ja energiaa kuin haluaisi. Toisaalta olen kyllä ollut tyytyväinen siihen, että ylipäätään on ollut töitä, sillä elantonsahan pitää ansaita. Joka tapauksessa, mahdollisuus opiskella antiikintutkimusta jälleen täysipäiväisesti tuntuu, tietenkin, hienolta.

Seuraavaksi jo Roomasta. Enköhän parin päivän päästä ole jo paljon viisaampi sen suhteen mitä tuleman pitää.

2 kommenttia:

  1. Tuota harmaata maisemakuvaa katsellessa pääsi pieni huokaus ja iski ikävä Roomaan... Onko sinulla huonetoveria vai saatko pitää azzurran kokonaan itselläsi?

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän..

    On huonetoveri, mukava sellainen, vaikka tietenkin yksinhän sitä mieluiten asuisi. Kuva tosin on Rossasta, vaikka samaltahan se näyttää.

    VastaaPoista