Kurssiohjelmaan ei tälle päivälle ollut merkitty muuta kuin ”vapaata/kirjastotyöskentelyä”, kuten on ilmeisesti laita useimpien viikonloppupäivien suhteen. Tiesimme kuitenkin Kathleen Colemanin (latinan professori Harvardissa) luennoivan heti aamulla liittyen Q. Sulpicius Maximuksen hautamuistomerkkiin, joten lähdimme aamiaisen jälkeen kuuntelemaan erinomaiseksi osoittautuvaa esitystä. Q. Sulpicius Maximus oli enemmän tai vähemmän kuuluisa roomalainen runoilija, joka kuoli 11/12-vuotiaana ”kirjoitettuaan itsensä kuoliaaksi” eli jonkinlainen traagisen kohtalon osakseen saanut lapsinero, jos asian haluaa kenties vähän romanttisesti nähdä. Hautamuistomerkissä on esitetty patsaan lisäksi hänen ”ex tempore” kirjoittamansa kreikankielinen heksametriruno (jonka Sulpicius kirjoitti keisari Domitianukselle), kaksi kreikkalaista myös epigrammia ja latinankielinen omistuskirjoitus. Kopio, kopio, originaali:
Luennon jälkeen lähdimme kiertämään Colemanin ja T. Corey Brennanin (myös aika mielenkiintoinen tuttavuus: herra on paitsi Andrew W. Mellon Professor-in-Charge of the School of Classical Studies at the American Academy in Rome, mutta toiminut myös Evan Dandon bändin The Lemonheadsin kitaristina) johdolla katsastaen kaksi erilaista kopiota monumentista – toinen Porta Salarialla/Piazza Fiumella, toinen EURissa – ja lopuksi nähden originaalin Centrale Montemartini -museossa, joka on jossain määrin sulava yhdistelmä antiikin jäämistöä ja uudempaa aineistoa, lähinnä kaikenlaisia ”koneita”:
Centrale Montemartini on aivan mainio! Vaikka kokoelman capolavorot ovat ehkä vähän vähemmän tunnettuja kuin monessa muussa Rooman museossa, on se (omasta mielestäni) ehkä helpoten tykättävä kaupungin lukuisista tarjokkaista.
VastaaPoistaTotta, totta.
VastaaPoista