sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Calcio



Eilen kävin – toki aamun ja päivän ensin töitä huhkittuani – katsomassa jalkapalloa Stadio Olimpicolla. AS Roma - AC Milan. Olen aina kannattanut FC Barcelonaa, mutta sympatiani olivat suosikkipelaajani (Ronaldinho) vuoksi Milanin puolella. Koska kumminkin joka puolella ympärilläni istuskeli Rooman kannattajia, en viitsinyt erityisen selväksi tehdä asiaa.

En tiedä onko vähän kornia sanoa, että italialaisuuden ymmärrystä voi lisätä käymällä katsomassa italialaisen jalkapallo-ottelun, mutta joka tapauksessa (tod näk vielä kornimmin) Italia näytti monista kasvoistaan itselleni eilen yhdet, joita en aiemmin ollut nähnyt ja pakko myöntää, että pidin näkemästäni. 70 000 italialaista eläytymässä pelin tapahtumiin ei aina niin passiivisesti – what’s not to like?

Itse ottelu oli suhteellisen tasainen ja jännittävä, Milan ehkä hitusen hallitsi, mutta lopputulos 0-0 oli ihan oikeudenmukainen. Koska tuloksella ei alkujaankaan ollut itselleni suurta merkitystä, ei maalin (tai jopa useamman) puuttuminen iltaa pilannut. Tunnelma loppuunmyydyllä stadionilla oli joka tapauksessa kokemisen arvoinen. Pitäisi yrittää käydä katsomassa tällaisia juttuja useamminkin.

Lyhyesti kumminkin muutamasta pelaajasta: Pirlo pelasi yllättävän hyvin, olin aina pitänyt häntä jotenkin yliarvostettuna. Beckham syötteli suhteellisen taitavasti, mutta vähän jos olisi fysiikaltaan paremmassa kunnossa (so. nuorempi) niin olisi joukkueelleen isompi apu, Nesta oli odotetusti suvereeni pelipaikallaan, Inzaghi ja Borriello ihan ok. Ronaldinho pelasi kaiken kaikkiaan hyvin ja oli varmaankin ottelun paras pelaaja, mutta aivan viimeinen hienosäätö ja aivan viimeinen pippurisuus jäivät ehkä puuttumaan. AS Roman parhaat olivat Vucinic, De Rossi ja Juan. Baptista oli odotetusti aivan surkea, en tajua mitä tekee Brasilian maajoukkueessa. Luca Toni ei saanut paljoakaan aikaan mutta näkyi aina hyvin pituutensa vuoksi.

Mitäs muuta? Töitä, töitä, töitä. Tiistaina lähtö Campaniaan, jossa olemme käsittääkseni perjantaihin saakka, eli ensi viikon pitäisi mennä ajankulun suhteen kuin siivillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti