Eilen ohjelmassa oli raunioita Villa Adrianan tyyliin, lisukkeina Villa Gregorianan ja Tivolin pikkukaupungin katsastelua.
Hadrianuksen villassa kiinnostavinta ei mielestäni ole mikään yksittäinen kohde, vaan kompleksi kokonaisuudessaan: miten rakennukset ja niiden käyttö suhtautuivat toisiinsa jne. Kumminkin jos yhden vinkin tulevia vierailuja varten antaisin, niin se olisi: ota pari sämpylää mukaan ja ruoki niillä villan nälkäisiä kaloja. Canopuksen ja Poikileen kalat ovat suurempia kuin Teatro Marittimon kalat, jotka eivät saa turisteilta yhtä paljon huomiota kuin kahden suuremman altaan kalat – suosi siis Marittimoa(kin).
Villa Gregorianassa ei ainakaan nykyisin ole mitenkään adrianamaisen mittavasti nähtävää: paikka on lähinnä rotkolaakson toisella puolella oleva luontopolku kuorrutettuna kohtuullisella määrällä raunioita, mikä ei sinänsä tarkoita, etteikö kohde olisi tarkastelemisen arvoinen – päinvastoin: havaintoja tulee tehtyä jotenkin skarpimmin, kun peräkkäiset kohteet ovat hiukan erilaisia.
Viikonloput ovat kurssilla tavallisesti vapaita, tosin lauantai-aamuisin on joskus ohjelmaa. Tänään pidimme aamulla miniseminaarin, sovimme opponeeraukset ja puhuimme ensi viikon ohjelmasta, joka näyttäisi olevan aika lailla kirjastotyöskentelypainotteinen (ei yhtään retkeä Rooman ulkopuolelle), mikä sopii ainakin itselleni oikein hyvin – ehtii kurssityön ohella tehdä vähän graduakin.
Ai niin, sain ostettua nyt jo erinomaiselta vaikuttavan ja tulevaisuudessa monelta suunnalta kehuja kerännevän Edith Hallin teoksen Greek Tragedy – Suffering under The Sun (Oxford University Press 2010).
Kermaa saanut kissa, kissatroikka, kissoista ei liian innoissaan oleva koira, koira lihakaupassa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti